Olen innostuneena seurannut asiakkaan valinnanvapaudesta käytyä keskustelua. Se on nyt alueväännön jäljiltä palauttanut luottamusta sote-uudistuksen etenemiseen. Professori Mats Brommelsin johtaman työryhmän 15.3. julkaistu asiakkaan valinnanvapautta ja monikanavarahoitusta käsittelevä väliraportti on poikkeuksellisen ansiokas.

Työryhmä jatkaa työskentelyään vielä toukokuun loppuun.

Tässä vaiheessa on toivottavaa tuoda julki juuri niitä näkökulmia ja seikkoja, joita työryhmän tulisi jatkotyössään tarkastella. Aihekokonaisuus on varsin monimutkainen eikä siihen perehtyminen käy aivan hetkessä. Siksi oletan ja toivon, että useat tahot niin asiantuntijat kuin päättäjät, rohkenevat osallistua Suomen mallin rakentamiseen.

Pelottelu laajan valinnanvapauden synnyttämällä kaaoksella, ei edistä uudistuksen etenemistä millään tavoin. Nyt on tarve ja tilaisuus juuri sille parlamentaariselle vuoropuhelulle, jonka perään jokainen puolue on vuorollaan oppositiossa huudellut.

Valinnanvapaudessa tärkeintä on vahvistaa peruspalveluja sekä turvata yhdenvertainen ja oikea-aikainen hoitoon pääsy. Työryhmän esityksessä palvelun hinta olisi käyttäjälle aina sama riippumatta valitusta palveluntuottajasta. Joille puolestaan maksetaan samansuuruinen korvaus riippumatta siitä, ovatko ne julkisia, yrityksiä tai järjestöjä. Mallissa korostuu näin ollen vain ja ainoastaan laatukilpailu.

Valinnanvapauden ja integraation yhteisvaikutuksella hallitus tavoittelee kokonaisuudessaan 3 miljardin säästöjä.

Valtion ohjauksen laajuus määrittää pitkälti myös saavutettavat kustannussäästöt. Valtion on mielestäni vastattava muun muassa yhteisten tietojärjestelmien rakentamisesta ja vaativimman erikoissairaanhoidon vastuunjaosta. Valtiolla on oltava oikeus arvioida sote-alueiden tarpeellista lukumäärää olosuhteiden, kuten väestömäärän muuttuessa.

Matkakorvausten rahoitusvastuu ja –käytännöt ovat vielä täysin auki. Kokonaiskustannuksiin vaikuttaa oleellisin osin se, miten kaukaa palvelun voi valita tilanteissa, jossa henkilö on oikeutettu julkiseen matkakorvaukseen. Linjanveto vaikuttaa palveluiden tuottajien sijoittumiseen sekä taloudellisiin riskeihin hakeutua markkinoille ja tätä kautta myös palveluiden saatavuuteen.

Osmo Soininvaara tyrmäsi blogissaan väitteet siitä, että valinnanvapaus aiheuttaisi alueellista eriarvoisuutta. ”En tätä argumenttia hyväksy, ennen kuin joku kertoo, miten valinnanvapaus kaupungeissa heikentää palveluja syrjäseuduilla”, totesi entinen peruspalveluministeri. Soininvaara muistuttaa meitä hyvin olennaisesta. Ajatus pätee myös kaikkeen muuhun kehittämiseen. Se että palvelut ovat aiempaa monipuolisemmin saatavilla esimerkiksi Joensuussa, ei heikennä palveluja Rautavaaralla.

Suomen mallissa palveluntuottajien auktorisointi kuuluu mielestäni valtiolle. Näin varmistetaan yhdenmukaiset laatuvaatimukset ympäri maan ja vähennetään byrokratiaa, kun kriteeristöjä ei tarvitse luoda erikseen jokaisella sote-alueella. Kriteerit on määriteltävä siten, ettei tuottajalta vaadita suuria investointeja tai laaja-alaista palvelutuotantoa.

Asiakkaan tarvitsemat palvelut ovat parhaiten saatavilla, kun myös erikoistuneet järjestöt sekä yhden henkilön yritykset pääsevät mukaan valinnanvapausmalliin. Brommelsin työryhmä käsittelee jatkotyössään myös auktorisointijärjestelmää ja ottaa loppuraportissa kantaa tähän liittyviin vastuutahoihin.