Blogi

Kehittyvät kaupunkiseudut vai tasapäistetyt maakunnat

Lauantai 30.1.2016 - Sari Raassina

Maan hallitus päättää lähiaikoina aluehallintouudistuksen etenemisestä ja itsehallintoalueille siirrettävistä tehtävistä. Asiaa on valmistellut poikkeuksellisen kiireellä aikataululla selvitysmies, ministeri Lauri Tarasti. Hän jätti esityksensä hallitukselle 26.1. Tarasti otti selvityksessään kantaa muun muassa itsehallintoalueiden hallintorakenteeseen. Muodostettavia itsehallintoalueita hän kutsuisi maakunniksi, joilla tulisi olla yhdenmuotoinen hallinto pitäen sisällään valtuuston, hallituksen ja maakunnan viraston. Hänen esityksessään maakuntien nykyiset tehtävät siirtyisivät pääosin myös tuleville maakunnille. Joitakin vahvaa asiantuntemusta ja resursseja vaativia viranomaistehtäviä esitetään jaettavaksi vain osaan maakuntavirastoista. Tarastin toimenkuvaan ei kuulunut ottaa kantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen.

Esityksessä kiitettävää on tavoite yhtenäisistä tietojärjestelmistä ja yhteisestä asiakaspalvelukeskuksesta. Merkittävin esitys kuntien ja maakuntien välisen tehtävänjaon kannalta olisi yritys- ja työvoimapalvelujen siirtyminen maakunnille. Esityksessä todetaan, että maakunnat voisivat valita tuottajikseen esimerkiksi kaupunkeja, kaupunkiseutuja tai yrityksiä. Päätöksenteon kannalta esitys on vähintäänkin kimurantti. Esitetty hallintomalli voisi tällaisenaan johtaa siihen, että maakuntavaltuusto voi halutessaan päättää, ettei esimerkiksi maakunnan suurin kaupunki voi enää varmuudella hoitaa itse alueensa työ- ja elinkeinopolitiikkaa.

Yleisen toimivallan esitetään olevan jatkossakin kunnilla. Tällä jaolla maakuntien tosiasialliset kehittämismahdollisuudet jäävät työ- ja elinkeinopolitiikkaa lukuun ottamatta ohuiksi ja vaativat maakuntavaltuuston päättäjiltä oleellisesti nykytilaa parempaa, kuntarajat ylittävää yhteistyökykyä.

Suurista kaupungeista, etunojassa Turku ja Tampere ovat esittäneet aluehallintouudistuksen yhteydessä huolensa kaupunkiseutujen kehittymisen jarruista, jos kaupunkien erityispiirteitä ja kansallista merkitystä niin taloudelle, työllisyydelle kuin kasvulle ei korosteta riittävästi. Huoli on kovin aiheellinen. Suurilla kaupungeilla ja maakuntien kaupunkiseuduilla on jo nyt kokoaan suurempi vaikutus ja vastuu ympäröivälle alueelle, joka ei ole sidonnainen kuntarajoista. Kaupunkikeskukset vastaavat joissain tapauksissa lähes koko maakunnankokoisen alueen tärkeimmistä koulutus-, kulttuuri-, vapaa-ajan sekä elinkeinoelämää tukevista palveluista.      

Aluehallintouudistuksessa työssäkäynti- ja asiointialueet tulisi tunnistaa ja tunnustaa paljon aikaisempaa vahvemmin. Keinotekoisten rajojen ylläpitäminen heikentää sekä ihmisten että koko alueen elinvoimaa. 

Kunnalliset ja alueelliset palvelut on haravoitava ja suodatettava perusteellisesti. Samoja tehtäviä ei ole välttämätön antaa maakunnan järjestettäväksi ympäri maata, vaan jossain suunnalla on varmasti parempi antaa tehtäviä järjestettäväksi maakunnan sijasta suurille kaupungeille. Tämä on perusteltua erityisesti niiden palveluiden osalta, jotka eivät juuri kosketa pienimpiä kuntia. 

Suurten kaupunkien omia vahvuuksia on annettava hyödyntää. Näin ollen tuleekin päätyä ratkaisuun, jossa kaupunkikeskusten kehittämistä ja kasvun edellytyksiä saataisiin ruokittua mahdollisimman tukevasti. Se että jokaisella itsehallintoalueella olisi yhdenmukainen hallintomalli, on selkeydessään kannatettava, muttei välttämättä käytännöstä toimiva eikä kasvua ja kehitystä tukeva. 

Kokoomuksen sote-kolmikko: Sote-uudistus eikä Suomi kestä uusia verotasoja - ei maakuntaverolle

Torstai 28.1.2016

Kokoomuksen kansanedustajat ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet Sari Sarkomaa, Sari Raassina ja Sanna Lauslahti pitävät ehdottomana, että sote-palvelut rahoitetaan valtion verotuksen yhteydessä kerätyllä sote-maksulla. "Tämä on perusteltua ennen kaikkea sote-uudistuksen onnistumisen kannalta. Itsehallintoalueiden rahoituksen keräämiseen ei tule luoda uusia verotuksen tasoja. Sanomme ehdottoman ein maakuntaverolle”, edustajat alleviivaavat.

 

Sote-uudistuksen vääntömomentiksi valittu tehokkaampi valtakunnallinen ohjaus puoltaa valtion verotusta. Valtion nykyistä vahvempi ohjaus ja valtion rahoitus käyvät käsikädessä. Niillä varmistetaan kansalaisten yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut sekä sote-uudistukselle asetettu kustannustehokkuusvaade. Edustajat varoittavat tekemästä ratkaisuja, jotka kamppaavat mahdollisuuksia toteuttaa tasavertaiset ja vaikuttavat sote-palvelut.

 

Uusi verotaso ja maakuntavero lisäisi riskiä menojen ja veroasteen nousuun. Edustajat muistuttavat hallitusohjelman kirjauksesta, että sote-uudistus on toteutettava niin, ettei kokonaisveroasetta eikä työn verotusta kiristetä. ”Kansalaisen näkökulmasta verojärjestelmän oltava selkeä ja läpinäkyvä. Sote-uudistus eivätkä suomalaiset kestä uusia verotasoja saati veronkiristyksiä. Veronmaksajien etu on mieluummin rahapussin verotettavien määrän vähentäminen -ei lisääminen”, kokoomuskolmikko huomauttaa.

 

Työn verottamisen tason pitäminen kohtuullisena ja kannustavana on koko sote- järjestelmän kestävyyden kannalta elintärkeää. Työstä ja yrittämisestä kerätään rahat, joilla jatkossakin on tarkoitus julkisen vallan vastuulla olevat sote- palvelut rahoittaa.

 

”Valtion verotuksen hallinnolliset kustannukset ovat raskasta maakuntaveroa keveämmät. Valtion keräämä sote-maksu kerättäisiin kuten nykyisin kirkollisvero ja sairausvakuutusmaksu-maksu”, kansanedustajat toteavat.

 

Kokoomusedustajat haluavat uuden verotason ja lisähallinnon luomisen sijaan pitää valmisteilla olevan uudistuksen tiukasti raiteilla, jotka johtavat parempiin, ihmisten valinnanvapauden mahdollistaviin ja kustannustehokkaisiin palveluihin.

 

 

 

lisätietoja:

 

Sari Sarkomaa

050 511 3033

 

Sanna Lauslahti

050 512 2380

 

Sari Raassina

050 523 2808

Seksuaalinen häirintä (SS kolumni 21.1.16)

Torstai 21.1.2016 - Sari Raassina

Tutkimusten mukaan yhä nuoremmat joutuvat kohtaamaan niin ruumiillista kuin henkistä seksuaalista häirintää: ehdottelua, ahdistelua, koskettelua ja käpälöintiä. Kouluterveyskyselyssä 8.-9.- luokkalaisista tytöistä yli 60 prosenttia ja pojistakin liki puolet kertoo kohdanneensa seksuaalista häirintää joskus tai toistuvasti.  

Viimeaikaisia maahanmuuttajien toimesta ympäri Eurooppaa toteutettuja naisten joukkoahdisteluja on tullut myös Suomen poliisin tietoon. Näissä tapauksissa on ollut havaittavia piirteitä suunnitelmallisuudesta. Kyseinen toiminta on suomalaisille vierasta ja täysin tuomittavaa.

Olen omassa elämässänikin joutunut tilanteisiin, joissa fyysistä koskemattomuuttani on loukattu. 80-luvulla Egyptin Luxorissa miesjoukko pyrki erottamaan minut puolisostani, ympäröi minut ja toimi muutenkin hyvin samankaltaisesti kuin Senaatintorin ja Kölnin tapahtumissa. Viimeisin esimerkki löytyy viime keväältä Kuopion torilta, jolloin vaalitilaisuudessa, keskellä kirkasta päivää suomalainen mieshenkilö katsoi oikeudekseen tarttua rintoihini. On hyvä, että lainsäädäntöä on selkeytetty, mutta väitän, että ilmoituskynnys tapauksista on edelleen varsin korkea.

Edelleen hyvin humalahakuinen juomakulttuurimme on henkilökohtaisen koskemattomuuden näkökulmasta huolestuttavaa. Humalaisten ahdisteluyrityksiin ei tule suhtautua yhtään sen kevyemmin kuin muissakaan tilanteissa, vaan kaikesta häirinnästä on kerrottava eteenpäin.

Voimme parhaiten ehkäistä ulkomaalaisten toimesta tapahtuvaa seksuaalista häirintää parantamalla entisestään kotouttamista ja koulutusta, jotta kulttuurierot ja lainsäädäntö ovat varmasti jokaisen tiedossa.

Suurien ulkomaalaisten miesjoukkojen kokoontuminen julkisille paikoille kertoo paljolti heidän toimettomuudestaan ja kotouttamisen vähintään osittaisesta epäonnistumisesta. Madaltamalla turvapaikanhakijoiden työllistymisen kynnyksiä, voisimme ehkäistä tehokkaasti toimettomuutta.

Yksilön turvallisuuteen nojaavassa yhteiskunnassamme ei ole totuttu suurien joukkojen kokoontumiseen ilman näkyvää, esimerkiksi mielipiteen ilmaisuun liittyvää syytä. Poliisin tehtävänä on puuttua joukkoistumiseen.

Pitkälti rasistisien tavoitteiden pohjalta toimivat kiihkoisänmaalliset katupartiot ovat omiaan aiheuttamaan enemmän pelkoa ja kärjistymistä kuin turvallisuuden tunteen kasvua. Vakaumuksellinen katupartiointi ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää.

Turvapaikanhakijoiden ja kantaväestön välit ovat jännittyneet huolestuttavalla tavalla. Yhteiskunnassamme kaivataan ymmärrystä. Todellisiin ongelmiin tulee aina puuttua, koskevat ne sitten kantaväestöä, ulkomaalaisia tai meitä molempia.