Blogi
Kokoomuksen sote-kolmikko: Apteekeille kehittämisloikka osana sote-uudistustaKeskiviikko 27.4.2016 - Sari Sarkomaa, Sari Raassina, Sanna Lauslahti Kokoomuksen kansanedustajat ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet Sari Sarkomaa Sari Raassina ja Sanna Lauslahti ideoivat apteekkijärjestelmän uudistamista ja kilpailun lisäämistä. Apteekeille on annettava mahdollisuus kehittämisloikkaan osana sosiaali- ja terveysjärjestelmän uudistusta.
- Apteekkijärjestelmään on saatava lisää tervettä kilpailua ja sen on uudistuttava siinä missä muukin terveydenhuollon. Yksinkertaisin ja asiakaslähtöisin askel on lisätä apteekkilupien määrää erityisesti kasvukeskuksissa, sanovat kokoomusedustajat.
Edustajat näkevät, että suurimpia sivuapteekkeja voidaan itsenäistää esimerkiksi apteekkarinvaihdosten yhteydessä. Tällöin aiemmin yhden apteekkarin hallinnoima yksikkö jakautuisi kahdelle apteekkarille ja niin saataisiin alalle uusia yrittäjiä ja lisää kilpailua.
- Lupajärjestelmää ei kannata kokonaan purkaa. Kaupunkialueilla kilpailun lisääntyminen voisi edesauttaa esimerkiksi apteekkien erikoistumista vastaamaan eri asiakasryhmien tarpeisiin, ideoivat edustajat.
Edustajat korostavat, että ammattiapteekkijärjestelmää kannattaa kehittää tukemaan muuta sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Palvelua voidaan kehittää esimerkiksi antamalla apteekeille tietyin ehdoin oikeus antaa influenssarokotteita sekä laajentaa apteekkien terveyspistetoimintaa koko maan kattavaksi. Ammattiapteekki on osin käyttämätön voimavara lääkehoidon kokonaisarvioinnissa ja järkevässä lääkehoidossa.
- Apteekit ovat monelle ihmiselle tärkein lähipalvelu. Lääkehuolto toimii Suomessa varsin hyvin. Apteekkialaa uudistettaessa kannattaa pitää kiinni sen hyvistä puolista, mutta kehittämistyötä täytyy määrätietoisesti jatkaa. Väestön tarpeet muuttuvat ja lääkehuollon on osana muuta terveydenhuoltoa vastattava niihin, edustajat päättävät.
Lisätietoja:
Sari Raassina Puh. 050 5232 808
Sanna Lauslahti Puh. 050 5122 380 |
Intersukupuolisille lapsille turvattava kiistaton oikeus omaan seksuaalisuuteenTiistai 26.4.2016 klo 18.41 - Sari Raassina Tänään 26.4. käytiin säätytalolla Lapsiasiavaltuutetun ja Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan pyöreän pöydän keskustelua intersukupuolisten lasten hoitokäytännöistä ja lapsen oikeuksien toteutumisesta Suomessa.
Intersukupuoliset ovat henkilöitä, joiden sukupuolta ei voida määrittää fyysisten sukupuoliominaisuuksiensa kautta. Arvioiden mukaan heitä syntyy Suomessa vuosittain kolmesta kahdeksaan henkilöä. Useimmiten intersukupuolisuus havaitaan vastasyntyneillä, mutta se voidaan havaita myöhemminkin, kun tyypilliset murrosiän merkit eivät näy lapsen kehityksessä.
Intersukupuolisten henkilöiden oikeuksien toteutumista ja persoonallisuuden kehittymistä on aikaisemmin ohjannut sukupuolten selvä jako miehiin ja naisiin. Vaikka ymmärrys intersukupuolta kohtaan on lisääntynyt, yhteiskuntamme käytännöillä on edelleen arvoja ohjaava vaikutus. Suomen väestörekisterijärjestelmä ei tunne niin sanottua kolmatta sukupuolta - vastasyntynyt määritellään joko tytöksi tai pojaksi. Suomessa tulisi välittömästi arvioida mahdollisuuksia ottaa väestörekisterijärjestelmässämme käyttöön kolmas sukupuoli.
Ihmisarvojen toteutumisen ja lapsen itsemääräämisoikeuden vuoksi on ehdotonta, ettei intersukupuolisille lapsille tehdä tarpeettomia sukupuolielimiin kohdistuvia lääketieteellisiä toimenpiteitä. Esimerkiksi Maltalla tällaiset toimenpiteet on kielletty lailla. On äärimmäisen harvinaista, että sukupuolielimiin kohdistuvat kirurgiset toimenpiteet ovat lapsen terveyden kannalta välttämättömiä. Toimenpiteitä voidaan mielestäni perustella vain silloin, kun lapsen henki on välittömästi uhattuna, eikä hänen selviytymistään voida turvata muilla hoitokeinoilla.
Lapsella täytyy olla oikeus oppia tuntemaan itsensä. Mahdolliset ulkoiset sukupuolielimiin kohdistuvat toimenpiteet on tehtävä vasta, kun lapsi ymmärtää oman seksuaalisuutensa ja pystyy itse määrittelemään oman sukupuolensa, ja siten päättämään mahdollisista lääketieteellisistä toimenpiteistä.
Liian varhain lapsen puolesta tehdyt päätökset hänen sukupuolestaan voivat traumatisoida ihmistä läpielämän. Hoitokäytäntöjä ja arvojamme on muokattava siihen suuntaan, ettei keneltäkään oteta pois oikeutta luonnolliseen seksuaalisuuden ja sukupuolen tunnistamiseen ja rakentumiseen. Tämän toteutumiseksi on tehtävä laajakantoista valistustyötä läpi yhteiskunnan ja tuettava lasten vanhempia jo lapsen syntymästä alkaen. Intersukupuolisten lasten oikeudet on huomioitava terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten piirissä sekä näiden alojen koulutusohjelmissa.
Lapsen oikeus omaan seksuaalisuuteensa ja identiteettinsä rakentamiseen on itseisarvo. Se on aina tärkeämpää kuin terveydenhuollon ammattilaisten, lasten vanhempien tai huoltajien edustama arvomaailma. |
Käsi kädessä Kuopiossa - kehittyvä joukkoliikenne ja rakentaminenTorstai 14.4.2016 klo 17.58 - Sari Raassina ”Kuopion mallissa tunnistetaan jalankulkukaupunki, joukkoliikennekaupunki ja autokaupunki. Ne toimivat monelta osin limittäin ja autokaupungin toiminnat kattavat koko kaupunkialueen. Jalankulku- ja joukkoliikennekaupunki kaipaavat jatkuvaa uudistusta ja kehittämistä. Kuopion malli on ajattelutapa ja konsepti, joka on tuottanut uuden kaupunkiteorian aineksia. Jo nyt se on hyvä työkalu suunnittelijoille. Joukkoliikenne ja jalankulku on alettu tunnistaa vahvuuksiksi ja uuden ilmastopolitiikan perustyökaluiksi.”
Näin lausui kehittämästään kaupunkirakenteen ”Sormimallista” Kuopion pitkäaikainen kaavoituspäällikkö, Leo Kosonen eläkkeelle jäädessään vappuna 2014. Sormimaiseen kaupunkirakenteeseen luotetaan Kuopiossa edelleen. Uudis- ja täydennysrakentaminen suunnitellaan siten, että joukkoliikenne on saavutettavissa ja kannattavaa missä asuinalueella tahansa. Liikenne kulkee selkeitä, suurimpia väyliä pitkin, joiden ympärillä on valtaosa rakennuskannasta sijoittuen pienempien, rauhallisempien ja vehreämpien katujen varsille. Näin kävelymatkat pysäkeille pysyvät kohtuullisena mutta samalla vuorotiheys voidaan pitää asukasmäärät huomioiden varsin tiheänä.
Joukkoliikennettä kehitetään sitä mukaa kuin matkustajainformaatio ja saatu palaute sitä edellyttävät, vaikka välillä saakin sellaisen kuvan, etteivät vuorot ole järkeviä alkuunkaan. Suurten muutosten yhteydessä aina joku yksittäinen asia muuttuu toimimattomaksi, vaikka suurelta osin palvelut parantuisivat. Joukkoliikenteen järjestämistapa muuttui kesällä 2014, jolloin joukkoliikenne kilpailutettiin. Yksittäisten vuorojen muutokset ja väliaikaiset toimimattomuudet ovat saaneet usein kohtuuttomat mittasuhteet mediassa. Positiivista Kuopion seudulla on se, että palautteen antaminen on jatkuvasti mahdollista ja sitä uskalletaan antaa.
Asuntotuotanto laajenee parhaillaan Hiltulanlahdessa ja tulevaisuudessa Neulaniemessä. Yrityksiä on jo aikaisemmin siirtynyt Pienen Neulamäen alueelle. Kaavoituksen ja rakentamisen myötä myös joukkoliikenteen palvelut siirtyvät kyseisten alueiden asukkaiden ja työntekijöiden käytettäväksi. Tulevana kesänä kaupunkiliikenteen bussilla pääsee jo lähelle Puutossalmentietä ja samalla hinnalla kuin muuallakin kaupunkialueella.
Kuopiolaisessa päätöksenteossa joukkoliikenteellä on keskeinen asema. Joukkoliikenteen kehittämiseen on laaja tahto ja siihen on myös päättäjien taholta panostettu. Sitä ei kehitetä umpiossa, vaan yhteistyössä sidosryhmien kuten opiskelijajärjestöjen ja Kuopion hyötypyöräilijöiden kanssa. Toimiva ja kohtuuhintainen joukkoliikenne on tärkeä vetovoimatekijä.
Joukkoliikenne kehittyy yhteistyöllä ja käyttökynnystä madaltamalla. Leo Kososen kahden vuoden takaisiin sanoihin voi huoletta nojata vielä huomennakin ”Kuopio on tehokas luonnonläheinen joukkoliikennekaupunki. Toimiessaan joka tasolla tehokkaasti, Kuopio tuo rakenteellaan hyvinvointia asukkailleen.” |
Valinnanvapaus on palauttanut luottamuksen sote-uudistukseen (julkaistu mm. Savon Sanomissa 1.4. ja Karjalaisessa 13.4.)Keskiviikko 13.4.2016 - Sari Raassina Olen innostuneena seurannut asiakkaan valinnanvapaudesta käytyä keskustelua. Se on nyt alueväännön jäljiltä palauttanut luottamusta sote-uudistuksen etenemiseen. Professori Mats Brommelsin johtaman työryhmän 15.3. julkaistu asiakkaan valinnanvapautta ja monikanavarahoitusta käsittelevä väliraportti on poikkeuksellisen ansiokas. Työryhmä jatkaa työskentelyään vielä toukokuun loppuun.
Tässä vaiheessa on toivottavaa tuoda julki juuri niitä näkökulmia ja seikkoja, joita työryhmän tulisi jatkotyössään tarkastella. Aihekokonaisuus on varsin monimutkainen eikä siihen perehtyminen käy aivan hetkessä. Siksi oletan ja toivon, että useat tahot niin asiantuntijat kuin päättäjät, rohkenevat osallistua Suomen mallin rakentamiseen.
Pelottelu laajan valinnanvapauden synnyttämällä kaaoksella, ei edistä uudistuksen etenemistä millään tavoin. Nyt on tarve ja tilaisuus juuri sille parlamentaariselle vuoropuhelulle, jonka perään jokainen puolue on vuorollaan oppositiossa huudellut.
Valinnanvapaudessa tärkeintä on vahvistaa peruspalveluja sekä turvata yhdenvertainen ja oikea-aikainen hoitoon pääsy. Työryhmän esityksessä palvelun hinta olisi käyttäjälle aina sama riippumatta valitusta palveluntuottajasta. Joille puolestaan maksetaan samansuuruinen korvaus riippumatta siitä, ovatko ne julkisia, yrityksiä tai järjestöjä. Mallissa korostuu näin ollen vain ja ainoastaan laatukilpailu.
Valinnanvapauden ja integraation yhteisvaikutuksella hallitus tavoittelee kokonaisuudessaan 3 miljardin säästöjä. Valtion ohjauksen laajuus määrittää pitkälti myös saavutettavat kustannussäästöt. Valtion on mielestäni vastattava muun muassa yhteisten tietojärjestelmien rakentamisesta ja vaativimman erikoissairaanhoidon vastuunjaosta. Valtiolla on oltava oikeus arvioida sote-alueiden tarpeellista lukumäärää olosuhteiden, kuten väestömäärän muuttuessa.
Matkakorvausten rahoitusvastuu ja –käytännöt ovat vielä täysin auki. Kokonaiskustannuksiin vaikuttaa oleellisin osin se, miten kaukaa palvelun voi valita tilanteissa, jossa henkilö on oikeutettu julkiseen matkakorvaukseen. Linjanveto vaikuttaa palveluiden tuottajien sijoittumiseen sekä taloudellisiin riskeihin hakeutua markkinoille ja tätä kautta myös palveluiden saatavuuteen.
Osmo Soininvaara tyrmäsi blogissaan väitteet siitä, että valinnanvapaus aiheuttaisi alueellista eriarvoisuutta. ”En tätä argumenttia hyväksy, ennen kuin joku kertoo, miten valinnanvapaus kaupungeissa heikentää palveluja syrjäseuduilla”, totesi entinen peruspalveluministeri. Soininvaara muistuttaa meitä hyvin olennaisesta. Ajatus pätee myös kaikkeen muuhun kehittämiseen. Se että palvelut ovat aiempaa monipuolisemmin saatavilla esimerkiksi Joensuussa, ei heikennä palveluja Rautavaaralla.
Suomen mallissa palveluntuottajien auktorisointi kuuluu mielestäni valtiolle. Näin varmistetaan yhdenmukaiset laatuvaatimukset ympäri maan ja vähennetään byrokratiaa, kun kriteeristöjä ei tarvitse luoda erikseen jokaisella sote-alueella. Kriteerit on määriteltävä siten, ettei tuottajalta vaadita suuria investointeja tai laaja-alaista palvelutuotantoa.
Asiakkaan tarvitsemat palvelut ovat parhaiten saatavilla, kun myös erikoistuneet järjestöt sekä yhden henkilön yritykset pääsevät mukaan valinnanvapausmalliin. Brommelsin työryhmä käsittelee jatkotyössään myös auktorisointijärjestelmää ja ottaa loppuraportissa kantaa tähän liittyviin vastuutahoihin. |
Kokoomuksen Raassina: Hienoa, että maakuntaveroon ei päädytty!Keskiviikko 6.4.2016 klo 11.09 Kokoomuksen kansanedustaja Sari Raassina iloitsee siitä, että uhka maakuntaverosta saatiin torjuttua, eikä sote-ratkaisun myötä synny kolmatta verotuksen tasoa.
- Kokoomus piti alusta asti selvänä, että paras ratkaisu sote-menojen rahoittamiseksi on valtionverotus asiakasmaksuilla täydennettynä. Suomen kokoiselle maalle riittää hyvin kaksi verottajatasoa, kansanedustaja Sari Raassina sanoo.
Hallitus on päättänyt, että se ei tällä vaalikaudella valmistele lakiesityksiä maakunnallisen verotusoikeuden käyttöönotosta. Maakunnallisen verotusoikeuden toteuttavuudesta käynnistetään kuitenkin jatkoselvitys, jossa selvitetään verojärjestelmän selkeyden, yksinkertaisuuden, tehokkuuden ja toimivuuden kokonaisuutena turvaamiseksi ja kehittämiseksi tarvittavia toimenpiteitä sekä tulevaisuuden rahoitusmalleihin liittyviä valtiosääntöoikeudellisia seikkoja.
- Verojärjestelmää on kehitettävä kokonaisuutena, jatkaen painopisteen siirtämistä pois työn verotuksesta kohti haitta- ja kulutusveroja. Uuden tuloverottajan tuominen järjestelmään ei tästäkään syystä olisi ollut järkevä ratkaisu, Raassina jatkaa.
Raassina muistuttaa, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat perustuslain turvaamia peruspalveluita. Niiden toteutumisesta vastuu on aina viime kädessä valtiolla. Näistä syistä valtion on luontevaa vastata myös rahoituksesta. Vastaavasti sen on käytettävä tehokasta ohjausvaltaa suhteessa maakuntiin, jotta palveluiden kustannukset pysyvät kurissa. Vastuu julkisen talouden kokonaisuudesta on niin ikään valtiolla.
Lisätiedot: Sari Raassina Kansanedustaja puh. 050 523 2808 |