Tänään 26.4. käytiin säätytalolla Lapsiasiavaltuutetun ja Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan pyöreän pöydän keskustelua intersukupuolisten lasten hoitokäytännöistä ja lapsen oikeuksien toteutumisesta Suomessa.

Intersukupuoliset ovat henkilöitä, joiden sukupuolta ei voida määrittää fyysisten sukupuoliominaisuuksiensa kautta. Arvioiden mukaan heitä syntyy Suomessa vuosittain kolmesta kahdeksaan henkilöä. Useimmiten intersukupuolisuus havaitaan vastasyntyneillä, mutta se voidaan havaita myöhemminkin, kun tyypilliset murrosiän merkit eivät näy lapsen kehityksessä.

Intersukupuolisten henkilöiden oikeuksien toteutumista ja persoonallisuuden kehittymistä on aikaisemmin ohjannut sukupuolten selvä jako miehiin ja naisiin. Vaikka ymmärrys intersukupuolta kohtaan on lisääntynyt, yhteiskuntamme käytännöillä on edelleen arvoja ohjaava vaikutus. Suomen väestörekisterijärjestelmä ei tunne niin sanottua kolmatta sukupuolta - vastasyntynyt määritellään joko tytöksi tai pojaksi. Suomessa tulisi välittömästi arvioida mahdollisuuksia ottaa väestörekisterijärjestelmässämme käyttöön kolmas sukupuoli.

Ihmisarvojen toteutumisen ja lapsen itsemääräämisoikeuden vuoksi on ehdotonta, ettei intersukupuolisille lapsille tehdä tarpeettomia sukupuolielimiin kohdistuvia lääketieteellisiä toimenpiteitä. Esimerkiksi Maltalla tällaiset toimenpiteet on kielletty lailla. On äärimmäisen harvinaista, että sukupuolielimiin kohdistuvat kirurgiset toimenpiteet ovat lapsen terveyden kannalta välttämättömiä. Toimenpiteitä voidaan mielestäni perustella vain silloin, kun lapsen henki on välittömästi uhattuna, eikä hänen selviytymistään voida turvata muilla hoitokeinoilla.

Lapsella täytyy olla oikeus oppia tuntemaan itsensä. Mahdolliset ulkoiset sukupuolielimiin kohdistuvat toimenpiteet on tehtävä vasta, kun lapsi ymmärtää oman seksuaalisuutensa ja pystyy itse määrittelemään oman sukupuolensa, ja siten päättämään mahdollisista lääketieteellisistä toimenpiteistä.

Liian varhain lapsen puolesta tehdyt päätökset hänen sukupuolestaan voivat traumatisoida ihmistä läpielämän. Hoitokäytäntöjä ja arvojamme on muokattava siihen suuntaan, ettei keneltäkään oteta pois oikeutta luonnolliseen seksuaalisuuden ja sukupuolen tunnistamiseen ja rakentumiseen. Tämän toteutumiseksi on tehtävä laajakantoista valistustyötä läpi yhteiskunnan ja tuettava lasten vanhempia jo lapsen syntymästä alkaen. Intersukupuolisten lasten oikeudet on huomioitava terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten piirissä sekä näiden alojen koulutusohjelmissa.

Lapsen oikeus omaan seksuaalisuuteensa ja identiteettinsä rakentamiseen on itseisarvo. Se on aina tärkeämpää kuin terveydenhuollon ammattilaisten, lasten vanhempien tai huoltajien edustama arvomaailma.