(Kirjoitus on julkaistu eduskunnasta-palsatalla Karjalaisessa ja Savon Sanomissa 1.3.)

Suomen turvetuottajat ja -käyttäjät ovat viime viikkoina kampanjoineet, luvalla sanoen, varsin värikkäällä kampanjalla turpeen käytön puolesta. Kampanjan sävy on ollut shokeeraavaa ja ainakin allekirjoittaneessa se on herättänyt ärtymystä.

Suomen maa-alasta erilaisia soita on noin kolmannes. Noin kahdeksasosa maamme soista on suojeltuja. Kuitenkin vain alle prosentti soista on energiaturvekäytössä. Silti energiaturpeen osuus on noin 5% kotimaisesta sähköntuotannosta ja vajaa 15% kulutetusta kaukolämmöstä. Voidaan siis perustellusti sanoa, että turpeen merkitys Suomen energiahuollossa on merkittävä.

On selvää, että niin turpeen kuin muiden eloperäisten sekä fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyy hiilidioksidipäästöjä. Perinteiset turpeennostomenetelmät ovat aiheuttaneet ympäristöhaittoja kuten alapuolisten vesistöjen rehevöitymistä, ja vaikuttaneet pieneltä osaltaan myös erittäin uhanalaisten vaelluskalakantojen tilanteeseen. Ympäristöjärjestöt ovat kantaneet huolta mm. luonnon moninaisuuden vähenemisestä turvesoiden hyödyntämisen yhteydessä.

Tiedon lisääntyminen ja tekniikan kehittyminen ovat oleellisesti vähentäneet turpeen käytöstä syntyviä haittoja. Hyödynnettävien turvesoiden oikea valinta, ympäristövaikutusten huolellinen etukäteisselvittely, tiukka lupamenettely ja valvonta ovat avainasemassa kestävän turvetuotannon toteuttamiseksi. Käytöstä poistetun turvesuon palauttaminen metsityksen kautta takaisin hiilinieluksi on huolehdittava. Moderneissa voimalaitoksissa voidaan vähentää huomattavasti pienhiukkas- ja hiilidioksidipäästöjä.

Turve on joka tapauksessa kotimainen energiavara, jolla voidaan tukea yhteiskuntamme huoltovarmuutta. Turpeella voisi olla merkittävämpi rooli tuontienergiaa – esimerkiksi kivihiiltä ja öljyä - korvaavana energialähteenä.  Meillä Itä-Suomessa jokainen paikallinen työpaikka on tärkeä. Kotimaisen polttoaineen niin puuperäisen kuin turpeenkin käyttö tuo työtä kotiseudullemme. 

Suomessa ei suinkaan asu maailman hölmöin kansa. Meidän on pyrittävä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Matkalla sinne meidän on kuitenkin hyödynnettävä fiksulla ja ympäristöä huomioivalla tavalla kotimaiset energialähteet. Suomen on määrätietoisesti toimittava EU-tasolla siten, että puun ja turpeen poltto on mahdollista jatkossakin osana energian tuotantoamme.

Sari Raassina,

kansanedustaja